Joko olet huomioinut luonnon monimuotoisuuden toimitusketjusi kestävyyden hallinnassa?
Kasvihuonepäästöt ovat olleet pitkään pinnalla niin yleisessä liiketoimintaan kuin toimitusketjujen hallintaankin keskittyneessä vastuullisuuskeskustelussa. Luonnon monimuotoisuus (ts. biodiversiteetti) voi olla tuntemattomampi käsite, mutta ei missään nimessä vähäisempi tekijä maapallon elinkelpoisuuden turvaamisessa.
Luonnon monimuotoisuudella tarkoittaa elämän monimuotoisuutta maapallolla. Voidaan puhua myös luontopääomasta, joka ilmenee kolmella tasolla: erilaisten elinympäristöjen vaihteluna, lajistollisena rikkautena ja geneettisenä monimuotoisuutena. Se kattaa kaikki elävät organismit, kuten kasvit, eläimet ja mikrobit, sekä niiden väliset vuorovaikutukset.
Luonnon monimuotoisuudella on merkittävä rooli ekosysteemien toiminnassa ja ihmisen hyvinvoinnissa. Se tarjoaa meille ruokaa, raaka-aineita, lääkeaineita, puhtaan ilman ja veden sekä monia muita ekosysteemipalveluita. On siis sanomattakin selvää, että luontokato, eli luonnon monimuotoisuuden köyhtyminen on merkittävä riski myös liiketoiminnan jatkuvuudelle.
Miksi luonnon monimuotoisuuden suojelu on tärkeää?
Luonnon monimuotoisuus edistää ekosysteemien vakautta ja toimintakykyä. Eri lajit täyttävät erilaisia ekologisia rooleja, mikä auttaa ylläpitämään ravintoketjuja ja tärkeitä ekosysteemien toimintoja, kuten pölytystä ja maaperän ravinteiden kiertoa. Luonnon monimuotoisuuden ylläpito ja ilmastonmuutoksen torjuminen menevät käsi kädessä - monimuotoisissa ekosysteemeissä hiilidioksidin sitominen ja varastointi on tehokkaampaa, ja ne kestävät paremmin ympäristön muutoksia ja muita häiriöitä.
Luonnon kantokyky on kuitenkin hälyttävästi murenemassa ylikuluttavan talouden myötä, josta tiedemaailma on varoittanut jo 1980-luvulta lähtien. Hallitustenvälinen luontopaneeli IPBES arvioi luontokadon johtuvan ennen kaikkea viidestä seikasta: ilmastonmuutoksesta, muutoksista maan ja merien käytössä, luonnonvarojen ylikulutuksesta, saasteista sekä vieraslajeista. Kun jo ¾ maapallon pinta-alaa on merkittävästi muutettu ihmisen toimesta ja kulutamme 3-4 kertaisesti yli maapallon kantokyvyn, mitä se tarkoittaa tulevaisuuden liiketoiminnalle?
Luonnon monimuotoisuuden köyhtyminen aiheuttaa useita laajamittaisia ja kauaskantoisia taloudellisia ja sosiaalisia haasteita. Maailman talousfoorumin mukaan lähes puolet maailman BKT:stä (noin 40 bilj. €) riippuu luonnonympäristöstä ja sen resursseista. Suurimmat talouden alat ovat kaikki riippuvaisia luonnosta, ja ilmeisin vaikutus toimitusketjuille onkin yhä pahenevat resurssien saatavuushaasteet. Resilienssit ekosysteemit petaavat yrityksille vakaan toimintaympäristön ja resurssien saatavuuden.
Pienemmät tuotantomäärät näkyvät esimerkiksi elintarvikehuollon heikentymisenä, minkä lisäksi myös monet lääkeaineet ovat peräisin luonnosta, joten luontokato voi johtaa lääkesaatavuuden haasteisiin ja uusien terveydenhoidon innovaatioiden vähenemiseen. Muita seurauksia ovat mm. maanviljelyn, kalastuksen ja metsänhoidon avulla elantonsa hankkivien toimeentulon vaarantuminen sekä sairauksien leviäminen, jos taudinaiheuttajien määrä pääsee kasvamaan ravintoketjun muutosten myötä (koronapandemia ja sen dramaattiset vaikutukset maailmantaloudelle ovat varmasti kaikilla vielä tuoreessa muistissa).
Poliittinen ohjaus kohti kestävämpää liiketoimintaa lisääntyy
Yksi merkittävimmistä haasteista luontokadon pysäyttämiselle on kansainvälisten sitoumuksien ja lainsäädännön puute. Tilanne on onneksi muuttumassa, kun tulevat lainsäädännön muutokset tuovat luontokadon kysymykset tärkeäksi osaksi myös toimitusketjun hallintaa. Esimerkiksi EU on osana biodiversiteettistrategiaansa ottanut käyttöön metsäkatoasetuksen, joka pyrkii vähentämään metsien hävittämistä kieltämällä metsäkatoa aiheuttavien tuotteiden myynnin EU:ssa. Tämä edellyttää yrityksiä tarkastelemaan riskejä ja raportoimaan toimenpiteistään, joilla ne ehkäisevät metsäkatoa toimitusketjussaan, ja se koskee erityisesti yrityksiä, joiden tuotteissa tai tuotannossa käytetään laajaa viljelypinta-alaa vaativia ja puuperäisiä raaka-aineita; soijaa, naudanlihaa, palmuöljyä, kaakaota, kahvia tai kumia, sekä joitain näiden jatkojalosteita. Asetuksen 29.6.2023 voimaan astumisen jälkeen eurooppalaisilla yrityksillä on koosta riippuen 18 tai 24 kuukautta aikaa kitkeä metsäkato pois tuotantoketjuistaan.
Lisäksi EU laatii parhaillaan luonnon ennallistamista koskevaa lakia, jonka tavoitteena on toteuttaa elvytystoimia, jotka kattavat vähintään 20 % EU:n maa-alueista ja 20 % merialueista vuoteen 2030 mennessä ja kaikki ennallistamista tarvitsevat ekosysteemit vuoteen 2050 mennessä. Näille toimille tullaan asettamaan sitovat tavoitteet, jotka koskevat väistämättä myös suurta osaa yrityksistä joko suorasti tai epäsuorasti.
Arvoketjun tiivis yhteistyö ja data muutoksen ytimessä
Toimitusketjun hallinnalla on kriittinen rooli päästöjen lisäksi myös luonnon monimuotoisuuden edistämisessä. Se vaatii paitsi yrityksen sisäisten tavoitteiden, toimenpiteiden ja mittareiden asettamista, myös yhteistoimintaa useiden sidosryhmien kanssa, etenkin tuotantoketjun yläpäässä. Suurin luontovaikutus voi toimialasta ja toiminnan luonteesta riippuen tapahtua eri osissa arvoketjua, mutta usein etenkin hankinta ja tuotesuunnittelu ovat luontokatotoimenpiteiden suhteen avainasemassa, koska niillä on valta valita raaka-aineet ja yhteistyökumppanit. Vaikutusdatan kerääminen ja toimenpiteiden suunnittelu ja toteutus vaatii läpinäkyvyyttä ja jäljitettävyyttä, toimittajien määräystenmukaisuuden valvontaa ja yhteistä kehittämistä.
Jotta riskejä ja vaikutuksia voidaan ymmärtää, sekä tavoitteita ja toimenpiteitä seurata, tarvitaan dataa ja mittareita. Vaikka luontokadon mittaaminen ei ole yhtä suoraviivaista kuin päästöjen – se on itseasiassa monin verroin monimutkaisempaa - yrityksellä tulee olla käsitys, kuinka paljon sen tarjoaman tuottaminen vaatii luonnon resursseja ja miten paljon se häiritsee paikallista ekosysteemiä kussakin toimitusketjun vaiheessa. Luontovaikutusten mittauksen kriteeristö kehittyy jatkuvasti ja hyvänä viitekehyksenä tähän toimii esimerkiksi tieteeseen pohjautuvat kriteerit (Science Based Targets for Nature) tai TNFD (Taskforce on Nature-related Financial Disclosures). Kehityksen myötä luontovaikutusten huomioinnista tulee välttämätön osa ESG-raportointia.
Hiiliekvivalentin kaltaista globaalia luontomittaria ei kuitenkaan kannata jäädä odottelemaan, sillä varmaa on, että poliittisilla päätöksillä asetetaan luonnonvarojen ja maankäytölle riittävä hinta, jolloin niukkuus ohjaa vaihtoehtoisten liiketoimintamallien etsintään ennemmin tai myöhemmin. Vastuullisuusdatan keräämiseen ja analysointiin on onneksi tarjolla nopeasti kehittyvä ja kasvava kattaus työkaluja, joiden avulla voidaan saavuttaa riittävä ymmärrys aloittaa systemaattinen ja suunnitelmallinen toiminnan parantaminen.
Kaikkia toimialoja odottaa laajamittainen systeeminen muutos, emmekä enää ole kaukana siitä, että vastuullisuus ei ole vain kilpailuetu vaan ennen kaikkea markkinoille pääsyn edellytys. Kun suurin osa on vielä suunnittelu- ja kokeiluvaiheessa, kannattaa olla askel jos toinenkin edellä muita, ja valmistella tulevaisuudenkestävää liiketoimintaa ja toimitusketjuja. Innovatiivisilla luontokadon ehkäisemisen keinoilla voi vaikuttaa myös liiketoiminnan kannattavuuteen nyt ja tulevaisuudessa.
Onko luontokato otettu huomioon organisaatiosi vastuullisuusstrategiassa? Tarvitsetko tukea vastuullisuusstrategian viemiseen käytännön tasolle esimerkiksi digitalisaation ja datan kautta? Lue lisää, miten voimme auttaa kestävän liiketoiminnan ja toimitusketjujen rakentamisessa täällä.