Muinaiset japanilaiset runoilijat eivät julkaisseet mitään ennen kuin olivat täyttäneet 50 vuotta. Tällä varmistettiin se, ettei taiteilijan tarvinnut myöhemmin hävetä nuoruuden epäkypsää ajatteluaan ja kehittymätöntä estetiikantajuaan.
Nykyaikainen firma ei voi valitettavasti odotella niin pitkään tuotteensa kypsymistä. Muuttuva kilpailuympäristö sekä kehittyvä teknologia luovat paineen saada tuote markkinoille mahdollisimman pian jotta tuotteen elinkaaren aikana keritään pääsemään edes voitolliseksi. Pörssiyhtiöiden fiskaalinen vuosi on jaettu neljään kvartaaliin ja jokaisen kvartaalin pitää tuottaa voittoa. Ei ole aikaa käyttää montaa kvartaalia asioiden hinkkaamiseen vaan olisi parempi jos tuote olisi ollut markkinoilla jo eilen.
Esille pääsyn paine kohdistuu myös tutkimukseen. Tieteen tekijät toivovat saavansa nimeä artikkeleistaan joissa he helposti käyttävät materiaalina keskeneräisiä tutkimuksiaan. Myöhemmässä valossa saattaakin sitten ilmetä että ei sitä makuaan menettämätöntä purkkaa olekaan ihan vielä keksitty.
Lehdistössä päätoimittajat ovat helisemessä kun halutaan kertoa ensimmäisenä suomalaisen kohujulkkiksen känniörvellyksestä tai ulkomaisen konfliktin viimeisistä käänteistä. Juttuja on vaikea todentaa mutta (netti) kilpailija on bongannut jo saman uutisen ja kilpajuoksu julkaisun ulos suoltamiselle on käynnissä!
Palvelutuotteistuksen ohjekirjoissa (esim. Antti Apusen Edisteen opuksissa) kerrotaan että aluksi projektilla tulee olla useita toteutuksia jonka jälkeen voidaan ruveta miettimään sen tuotteistamista. Koen että nykyaikana pitää ketterien oppien mukaisesti epäonnistua nopeasti. Palvelun idea on aluksi jonkun päässä sitten tehdään konsepti nopeasti ja jalostetaan se tuotteeksi ja aletaan markkinointi ja myynti.
Jos tuote ei myy niin haudataan se mutta ei unohdeta. Ehkä vain ajoitus oli väärä. Markkinat eivät olleet vielä kypsät ottamaan vastaan tuotteen hienoja tulevaisuuden visioita tai joku muu tekijä tulee aiheuttamaan heilahduksen kentässä joka tekee tuotteesta yhtäkkiä haluttavan.
Mikä avuksi aikataulupaineen ja tuotteen kypsymättömänä julkaisemisen väliseen ristiaallokkoon? Tuotteistetaan aluksi pelkkä tuotteen ydin ja annetaan toteutuksen iteraatioiden ja asiakkaiden muokata loput. Mikä on tuotteen ydin? Esimerkiksi avaimet käteen –tyylinen talonrakennus on kestänyt aika samanlaisena vuodesta toiseen. Vaikka teknologiat muuttuvat ja asiat kehittyvät niin silti kaikki myöhästyy aina koska kylpyhuoneen laatoittaja ei yhtäkkiä tulekaan paikalle ja parin vuoden päästä joku kohta on homeessa.
iPhone:n ydin on kestänyt alusta asti samana vaikka seuraava versio onkin aina hieman tehokkaampi mutta muuten kosketusnäytöllinen ja kamerallinen appseihin pohjautuva tuote on kestänyt samana. Tuotteen ydin on näin ollen lähes muuttumattomana säilyvät peruselementit jotka määrittävään tuotteen. Peruselementit voivat toki kehittyä ja muuttuakin mutta ne kuitenkin erottavat tuotteen kilpailijoistaan.
Suomalaista markkinointia on haukuttu. Suomessa ollaan ammattitaitoisia ja tehdään hyviä tuotteita mutta niitä ei osata myydä. Ehkä koko Suomelle tekisi hyvää ruveta lyömään rumpua kovalla kädellä heti kun tajutaan että nyt meillä on kova tuote käsissä. Tämä voi tietysti olla suomalaisen luotettavuuden ja nöyryyden syytä että ei haluta puhua mistään mikä ei ole 100% varmaa.
Vanhaa kansanviisautta on ollut että ei korjata mitään mikä ei ole rikki. Nykyisin halutaan tiristää tuotteista vielä se viimeinen niitti jotta osakkeenomistajat saisivat suurimman mahdollisen voiton. Tämän takia tuotteita varioidaan jotta saataisiin se kaikkein ultimaattisin mutaatio jonka talouden Darwinit sitten palkitsisivat kullalla ja mirhamilla. Tämä on ajan henki ja näillä säännöillä meidän pitää pelata halutessamme menestyä globaalissa kilpailussa.
Kirjoittaa jotain.
Jättää jälkensä. Unta!
Ja herättyään
sitä tajuan ettei
edes lukijaa ole.
- Ikkyu (japanilainen munkki 1400-luvulla)
Kirjoittaja on 38 -vuotias palvelutuotteistaja joka odottaa palautetta tästä artikkelista 12 vuoden päästä itseltään.
