Onko ihan pakko painaa pitkää päivää?

Konsultit työskentelevät abstraktien ilmiöiden parissa ja työn mittaaminen on vaikeaa. Ohjelmisto-osaajaa ei voi mitata koodirivien määrällä sen enempää kuin liikkeenjohdon konsulttia Excel-taulukon pituudella. Mahdollinen mittaustapa perustuu ainakin jossain määrin subjektiiviseen arvioon, mikä tuo mukanaan eri tulkinnat ja niiden vaarat. Oikein tehtynä mittaaminen ja arviointi on oman kehittymisen polttoainetta, kun palautetta voi käyttää osaamisen kehittämisensä suuntaamiseen.

Helsingin Sanomat Vision artikkelissa oli jälleen käsitelty kiinnostavaa ilmiötä, konsultin työn mittaamista ja sen mahdollisesti aiheuttamaa epätervettä työpainetta.

Väärin tehtynä konsultin työn mittaaminen ja palautteen antaminen johtaa siihen, että työn määrää aletaan lisätä ja normaalisuorituksesta tehdään alin hyväksyttävä taso. Kuten artikkelissa haastateltu konsultti sanoo ”Olin ajatellut, että jos työt tekee hyvin, pärjäisi myös hyvin, mutta se olikin enemmänkin perusoletus ja siihen päälle pitäisi tehdä vielä enemmän”. Tällaisesta tulkinnasta seuraa ylisuorittamisen pakko ja pahimmillaan kollegoista tulee voimavaran sijaan kilpakumppaneita, joita on pidettävä silmällä.

Itse tunnen parhaiten ohjelmistokehityksen maailman ja siinä menestymisessä on kyse teknisen osaamisen yhdistämisestä luovaan ajatteluun. Jos arjessa ohjelmistokehittäjää ohjataan tekemään ylipitkää työviikkoa ja sitä pidetään tuottavuuden sekä sitoutumisen mittarina, ollaan menossa pahasti metsään. Päättelyni kulkee tiivistetysti niin, että luovuus edellyttää aikaa ajattelulle ja virkeää mieltä, joka syntyy työn ja vapaa-ajan hyvästä tasapainosta. Jos olet uupunut, et ole luova. Jos et ole luova, suoritat mekaanisesti. Jos suoritat mekaanisesti, sinun työsi on vaarassa korvautua hyvin nopeasti AI-ratkaisulla, koska rutiinitehtävissä ihminen ei ikävä kyllä pärjää algoritmeille.

Työn ja vapaa-ajan tasapaino ei synny itsestään, vaan se kumpuaa syvältä yrityksen kulttuurista. Kaikkien on jaettava se yhteinen asenne, että määrä ei korvaa laatua ja että 60 tuntinen työviikko ei vain ole oikein. Resursseja voidaan allokoida, resurssit voivat puurtaa pitkää päivää, resursseista ei tarvitse välittää. Ainakaan meillä Knowitissa ei ole konttorilla näkynyt yhtään ihmisen näköisiä resursseja, mutta sitäkin enemmän äitejä, isiä, siskoja, veljiä, lapsia, puolisoita ja heidän kaikkien hyvinvointinsa on tärkeää sekä työnantajalle että heidän läheisilleen. En usko malliin, jossa työpaikka määrittää koko perheen elämäntavan ja ohjaa mittaamisella kulttuuriin, joka on haitallinen sekä yksilölle että hänen läheisilleen. Työpaikka on työpaikka, ei heimo tai elämäntapa. Suorituksen mittaamisen on ohjattava yhdessä tekemiseen, eikä se saa lyödä kiilaa työntekijöiden väliin. Työpäivän pituuden on oltava kohtuullinen, työkuormaa on seurattava ja siihen on tarvittaessa puututtava. Sankari on se, joka sanoo työtä olevan liikaa, eikä se joka hoitaa vielä pari juttua koska eihän siinä nyt kauaa mene ja kellokin on vasta seitsemän.

Vaikka välillä toisin väitetään, niin konsulttikin on ihminen ja ihminen pitää ihmisyydestä. Kuinka sinä muuten voit?