Kanban mielletään usein työn jatkuvan luonteen kautta. Kanbanissahan visualisoidaan työn kulku, rajoitetaan kerralla työn alla olevien asioiden lukumäärää, pyritään pitämän yksittäisten tehtävien asioiden koko pienenä ja pyritään parantamaan toimintaa jatkuvasti pienin askelin. Kanbanin taustalla oleva ajattelu pyrkii optimoimaan työryhmän työn läpimenokykyä ja saamaan näin parhaan tuloksen työryhmän työstä. Kanbania tehdessä on kuitenkin mahdollista myös noudattaa käytäntöjä, mitkä näkyvästi tuovat tavoitteellisuutta ja hallittavuutta työn tekemiseen ja suunnitteluun.
Scrumissa työskentely hakee muotonsa ja rytmittyy noudatettavien seremonioiden kautta - seremoniat määrittävät miten toimitaan sprintin alussa, lopussa ja siinä välissä. Työskentely on toistuvaa - seremoniat toistetaan sprintistä toiseen samalla tavoin. Ja tekemisen tahdin määrää sprintin pituus. Muoto tekemiseen saadaan eri seremonioiden erilaisen luonteen kautta ja toistuvuus tekemiseen toistamalla seremonioita jaksottaisesti. Ja tahti valitsemalla jakso kuinka usein seremonioita toistetaan.
Seremonioiden toimintatavan ja toistuvuuden kautta tekemisestä tulee paremmin hallittua, ennustettavaa - sekä mahdollistetaan aiemmasta oppiminen ja jatkuva toiminnan parantaminen. Nopeuden hyvin valitsemalla vaikutetaan ihmisten työrytmiin sekä mahdollistetaan sopivassa tahdissa tapahtuva reagointi reagointia vaativiin asioihin.
Noudattamalla näitä käytäntöjä, sekä aikajaksottamalla tekemistä, myös Kanbaniin voi halutessaan kuitenkin saada helposti tekemisen muodon ja rytmin, toistuvuuden sekä tahdin.
Aikajaksottamisen voi kuitenkin toteuttaa Scrumista poiketen siten että kaikkia käsillä olevia tehtäviä ei tarvitse pystyä aikajakson kuluessa saamaan välttämättä kokonaan valmiiksi, ja toisaalta koko aikajaksoa ei tarvitse pystyä tarkasti ja täydellisesti suunnittelemaan etukäteen.
Aikajaksottamisen lisäksi tehtävät voi pilkkoa kuten Scrumissa, pyrkien siihen että yksittäisen tehtävän kesto ei olisi aikajaksoa pidempi. Lisäksi arvioimalla pilkottujen tehtävien koon esimerkiksi käyttämällä pisteitä, niin myös Kanbanissa pystyy seuraamaan kuinka paljon työtä pystyy saamaan valmiiksi aikajakson kuluessa ja näin saa suunnitteluapua tulevien aikajaksojen suunnitteluun.
Näin toimittaessa työskentelystä tulee tavoitteellista ja paremmin suunniteltua ja työryhmällä on toimintaan selviä tavoitteita. Toisaalta etukäteen tehtävän suunnittelun ei tarvitse olla täysin pikkutarkkaa. Myös suunnitelman muuttaminen ja muutoksiin reagoiminen on joustavaa. Sen kuinka tarkasti aikajakson pyrkii suunnittelemaan voi päättää itse.
Olemme käyttäneet tällaista toimintatapaa tuotekehitysryhmässäni nyt noin puolitoista vuotta ja kokemukset ovat olleet erittäin hyviä. Ryhmässäni teemme vaatimusmäärittelyn, järjestelmä/-integraatiotestauksen testitapausten suunnittelun, automaattisten järjestelmä/-integrointitestien kehityksen, manuaalisen järjestelmä/-integrointitestauksen sekä testusympäristöjen rakentamisen ja kehittämisen. Työssä on mukana tehtäviä joista osassa etenemän ennustettavuus on ollut helpompaa ja osassa vaikeampaa.
Ryhmälläni on tietty työn nopeus, meillä on backlog, jossa työt ovat järjestyksessä ja tehtävien koot arvioituna. Suunnittelemme sprintit, katselmoimme mitä saimme aikaiseksi, sekä kehitämme toimintaamme retrojen kautta. Kuormitus ryhmän jäsenillä on ollut sopivaa, ja olemme saaneet hyvin asioita toteutettua muiden työryhmien tahdissa.
